Reisus ol hauska, kontit tul kipjäks kaikest siit kävelemisest, mut kyl se ol sen arvost. Kaik hiano nähtävyyrekki tul nähty omi silmi, eikä eksytty tai muutenka jouruttu pula oikestas kerttaka. Aik vaa men niin nopjast, et härintuskin ehtis tottuma siihe kaikke, ni sit täytyski jo lähte koti
Rahamenoka ei voinu mitenkä estä, kallis paik se Lontoo kaikenkaikkias ol. Melkke kaik men mitä säästös ol ja vähän enemmänki, mut sitä varte sin menttinki, et pistetä oikke kunnol haisema; syärä ja juara hyvi, käyrä ostoksil, eikä lasket mittä pikkurahoi! Onneks viraline loma on vast kahren kuukauren pääst..
Juhannuski o iha ovel jo, torsta me lähretä Salo, ku mam ja pap ova ny sit kaupunkilaissi ja ukol on perjanta vapa. Saa nährä mimmot me sovita sin kaupunkikortteeri koko kööri, mut kyl sopu sija antta ja jos ei an, ni sit täytty vaa tapel. Iltatoril ei varma torsta kannat pal havitel vaik miäl vähä tekiski, kattosi säätiarotust, et saret se on taas luvannu. Vaik ei me kyl sokerist olla, mut se ny on vakio et jussin satta. Ja iltatoritorsta.
Kaik sanova kans usse et Enklannis satta ain, mut ei sekä pitäny paikkas ainaka meirän kohral ollenka. Meil ei ollu takki tai sattenkeppit felis ollenka, ainoastas yhre tai kaks priiskala mä sain päällän viimesen päivän ku oltti matkal lentokentäl ja vaihretti matkal metroasema karu yli. Sit ku päästi lentokentäl peril katokse al suara metrost, ni sato ihan kaatamal, mut se ei tietenkä meit siin sit enää yhtä haitannu.
Mä en tair tän mittä enemppi kuvi laittakka, mut laitan ny yhren sentäs. Tää ol Ripleys believe it or not-museost ja ol tairet juur mun makuun. Se on nimittäi tehty paahtoleiväst, nam!
Taireteos |